Salmiakkigaalan talonbändin tuore laserlevy on härmistynyt salmiakillisen(kin) kansanosan ihmeteltäväksi. Jahnukaisten uutukainen kantaa nimeä Juhannus Las Vegasissa, ja sitä analysoivat nyt Salmiakki.fi:lle herrat P = Pasi Heikura, A = Antti Seppänen ja JT = Jukka Tilsa.
Jahnukaiset från vänster till höger: Antti Seppänen (marimba, vibrafon), Juha Vihusaari (kontrabas), Jukka Tilsa (klarinett), Juppo Paavola (trummor) och Pasi Heikura (gitarr). Foto © A-M Ruuska.
Hmmm..miltä teistä tuntuu esiintyä Salmiakkigaalan yleisölle?
P: Aluksi se tuntuu niin väkevältä että tulee hiki, sitten siihen tottuu ja lopulta siihen tulee himo!
A: Alkuvuoden kohokohtia on aina se kun pääsee Salmiakkigaalaan tempaisemaan Karkkilaivan kapteenin tai Salmiakin aakkoset!
JT: Ammoniumkloridihumalassa soittaessa tunnen aina olevani Charlie Parker!
Jahnut soittivat jo ensimmäisessä Salmiakkigaalassa tammikuussa 1998. Tässä tyylinäyte vuodelta 2011. Foto © Leena Salmio
Mitkä salmiakkimakeiset kuvaavat Jahnukaisten musiikkia parhaiten?
P: Turkinpippuri. Päältä päin Jahnukaiset vaikuttaa pelkästään suolaisen makeasti svengaavalta jazz-yhtyeeltä, mutta kun tarpeeksi on imeskellyt, yhtyeen väkevä ydin paljastuu.
A: Kysymys pitäisi oikeastaan muotoilla näin: mitä yhteistä on salmiakkimakeisilla ja Jahnukaisilla? Vastaus: molempiin voi suhtautua hyvin epäluuloisesti jos ei ole aiemmin niitä kokenut. Mutta kun aikansa totuttelee, ilmankaan ei lopulta enää halua olla.
JT: Super Salmiakki – kansanomaisen liioittelematon, mutta kokonaisvaikutelmaltaan hiipivän elegantti.
Sävellystenne nimistössä elintarvikkeilla on uljas edustus (Piimälimppu, Cafe con carne, Reikä leivässä, salmiakkibiiseistä puhumattakaan). Uutuuslevyllä kahden kipaleen nimet vievät terveydenhuollon elämänalueelle. Onko jokin nyanssillinen linjanmuutos nupuillaan?
P: On pakko lohduttaa vanhoja ihailijoitamme: elintarvikejazz ei ole vaihtumassa kokonaan terveydenhoitojazziksi. Jahnukaiset haluaa kattaa jazzillaan kaikki elämän osa-alueet, joten siksi uusia jazzin alueita valloitetaan koko ajan.
A: Pasi puhuu asiaa. Meillähän on vanhastaan myös vahva eläin- ja paikkakuntapohjainen nimistö. Elintarvikkeet nousevat ehkä helpoimmin esiin, kun kaikilla on niihin läheinen suhde.
JT: Kappaleiden nimeämisellä on monta ulottuvuutta. Meillä on sellainenkin semi-historiallinen nimi kuin David ja Goljat puistotäteinä, mutta itse kappaleesta en muista mitään, sen verran harvakseltaan sitä on soitettu.
Haluamme tietää uutuuslevyllä olevan Salmiakkihymnin säveltämisen ja nimeämisen taustaa.
Midsommar i Las Vegas -cd. Salmiakkihymni on albumin itseoikeutettu finaaliraita.
A: Klarinetistisäveltäjämme Tilsa toi treeneihin uuden biisin jota yritettiin epätoivoisesti leipoa normi-Jahnu-biisin muottiin. Tässä ei onnistuttu, tulos kuulosti aina kököltä. Sitten keksittiin että jos tekisi tästä todella hitaan, siihen tulisi juhlavaa ylevyyttä. Salmiakkigaala oli lähestymässä, ja siitä kehkeytyi luonteva konteksti hymnille. Biisin nimikin oli ensiksi Salmiakki-Finlandia-hymni.
JT: Salmiakki-Finlandia-hymnin sävelsin varta vasten Salmiakkigaalaan, ja nimi oli kerrankin olemassa ennen kappaletta. Sovittaminen vaati Antin kuvaamat toimet, alkuunhan siinä vissiin oli jotain soolojakin, mutta niistä sittemmin luovuttiin.
Klarinetisti-säveltäjä Jukka Tilsa Salmiakkigaalassa ravintola Kirjassa Kruununhaassa 2000-luvun alkupuolella. © Finska Salmiakföreningen
Entäpä samaisen pitkäsoiton kappale nimeltä Haimahuolet?
A: Nimi on tietysti väännös naimahuolista. Olisiko nimi ensin ollut leffaa mukaillen ”Asessorin haimahuolet”, mutta se kuulosti liian puujalalta.
Säveltäjä Tilsa kertokoon lisää sävelmän alkusynnystä. Itse veikkaan että kyseessä oli silkka laiskuus: seitsemän peräkkäistä kromaattisesti laskevaa säveltä, siinä kaikki. Säveltämistä vaivattomimmillaan! Vastoin odotuksia klarinetisti oppi soittamaan siihen hienon kontrapunktin: samat seitsemän säveltä, mutta toiseen suuntaan. Se on sitä jazzia.
JT: Haimahuolten nimi oli alun perin ”Talonmiehen naimahuolet”, mutta joku sanoi että mikä tahansa on parempi, vaikka Haimahuolet. Kappale on vissiin 25 vuotta vanha. Aina välillä se on ponnahtanut Jahnujen keikkasettiin, mutta levytysyritykset ovat aina lörähtäneet. Yleisön suussa kappaleen nimi on joskus saanut myös muodon ”Haimatulehdus”.
P: Hah! Mä olen kuvitellut, että nimi on mukaelma vanhasta klassikkosävelmästä Sydänsuruja (Heartaches)!
Marimbisti Antti tapaa välispiikata Salmiakkigaalan ruotsalaisvieraille kappaleet myös ruotsiksi. Esimerkiksi äsken mainittu Haimahuolet on på svenska Bukspottkörtelsbekymmer.
Kuinka suuren osan gaalaa edeltävistä treeneistä käytätte huolellisten esittelyjen laatimiseen? (Gaalassa vuonna 2015 taisi spiikkejä olla myös saksaksi, koska paikalle saapui berliiniläinen kirjailija.)
A: Kyllä välispiikeissä täytyy elää hetkessä; ne ovat yhtä improvisoituja kuin soolot kappaleissakin. Tulevan kappaleen nimi tietysti aina kerrotaan, mutta se millaisen kontekstin tai pohjustuksen se saa, lähtee ihan fiilispohjalta.
Ruotsinnospuoli on vissiin/toivottavasti ihan hauska lisä, vaikka siihen päistikkaa hypätessä väistämättä välillä kompastuu puutteelliseen kielenhallintaan. Mutta päistikkaa kompastelu on toki Jahnukais-filosofian ytimessä muutenkin.
JT: Juu onhan se kohteliasta kääntää kappaleiden nimet. Onneksi ei ole kokonaisia laulutekstejä käännettävänä, kuten esim. Hectorilla voisi olla.
Levyn voi hankkia esimerkiksi täältä.
Jahnukaisten bassorummun etumus ikuistettiin rintamerkkiin muutama vuosi sitten. © Suomen Salmiakkiyhdistys