Salmiakkimuistoja koonneen kirjoituskilpailumme on voittanut helsinkiläinen Satu Kurvinen stoorillaan Tumma yhden illan juttu. Se kertoo kaukomailla työskentelevän suomalaisen salmiakinkaipuusta. Tarinan loppuhuipennuksen kirjalliset ansiot ratkaisivat, kertoo jurya johtanut Varja Arola Salmiakkiyhdistyksen konklaavista.
Kisan kunniamaininnan sai Laura Stjernbergin runo Merenneito. Yhdistys kiittää kaikkia osallistujia ihastuttavista tarinoista! Voittaja Satu Kurviselle toimitetaan tuhti kassi salmiakkia, ja julkaisemme palkitun kirjoituksen kokonaisuudessaan tässä hänen luvallaan.
Lakritsi ja salmiakki. Niitä on saatava, vaikka salakuljettaen.
Asuin kuusi vuotta pois Suomesta, niistä muutamia vuosia Karibialla. Toimin tuolloin suomalaisen matkanjärjestäjän kohdepäällikkönä, ja sain niin kutsuttua company-mailia suomalaisten lennolla joka toinen viikko. Silloisten määräysten mukaisesti omaiset saivat laittaa meille työntekijöille ”normaalit kirjeet ja postikortit”. Kaikki ruokatuotteet olivat ehdottomasti kiellettyjä.
Tuohon aikaan vanhempani omistivat Mikkelissä Karamelli-nimisen herkkukaupan. Kun avasin lentokenttäpäivän päätteeksi aina vakiotilaukseni, salaa ja yksin, siellä se tuoksui: Kouvolan laku, suoraan tehtaalta ja Halvan salmiakkimatto.
Vailla järjenhiventä mätin ne aina yhteen suuhun, omaani, ja seuraava yö kärsittiin sekavasta päästä, verenpaineesta ja mahakipristelyistä. Ikinä en jakanut saalistani kenenkään kanssa.
Musta rakastaja, se tulikin Suomesta, se hyrskytti hetken ja jätti aina lopulta tummaan yöhön haikailemaan seuraavaa kyytiä. Joskus se ei tullutkaan, ja luulin päässeeni siitä jo irti. Mutta, ei, kuukauden päästä se taas teki pahaa ja hyvää.